Kukapa olisi voinut aavistaa tai uskoa 40 vuotta sitten, että Salon Teatteri tulisi olemaan voimissaan parin sadan harrastajan voimin vielä tänäkin päivänä.

Salossa näyttämötoiminta alkoi työväenyhdistyksen yhteyteen perustettuna näyttämöseurana jo vuonna 1905. Vuonna 1932 aloitti toimintansa Salon Työväennäyttämö, joka nykyisin on Salon Näyttämö. Salon Teatterikerho ry aloitti toimet 12.10.1961, kun joukko Salon Työväennäyttämöstä eronneita jäseniä ja uusia harrastajia perusti oman teatteriseuransa. Perustajakokouksessa olivat läsnä Reijo Nordell, Jaakko Railo, Eino Kulmala, Aarno Saari, Mauno Blomqvist, Kosti Laasko, Helvi Eskola ja Salli Lehtonen.

Alkuaikoina teatteri toimi huoneteatterina ja esitti yksityiskodeissa tilauksesta pienoisnäytelmiä. Ensimmäiset näytelmät olivat Saapasjalkakissa, Chorellin ikkunapaikka ja Tsehovin Karhu. Varsin rohkea ja ainutlaatuinen oli aidossa ympäristössä, Munkin Baarissa, esitetty Bussipysäkki. Tämä oli vuonna 1966. Aktiivinen kesäteatteritoiminta aloitettiin samana kesänä, jolloin Salon kaupunki rakensi Vuohensaareen kesäteatterin ja luovutti sen teatterikerhon käyttöön. Ensimmäinen kappale oli Johannes Linnakosken 'Laulu tulipunaisesta kukasta'. Näytelmän valinta perustui perimätietoon, jonka mukaan Linnankoski kirjoitti näytelmän juuri Vuohensaaressa. Suurta huomiota ympäri Suomen herätti 1967 esitetty Täällä pohjantähden alla, johon itse Väinö Linna teki sovituksen. Näytelmän ohjasi Mauno Blomqvist, joka sai kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin ja on yhä sillä tiellään.

Kesäteatterin ohjelmistoon on ehtinyt kuulua paitsi useita tunnettuja kansannäytelmiä kuten Rosvo-Roope, Tukkijoella, Kaunis Veera myös klassisia, suomalaiskansallisia aiheita kuten Työmiehen vaimo, Roinilan talossa ja Mimmi Paavaliina. Kaikkein suosituimpia ovat olleet sotilasfarssi Rykmentin murheenkryyni, idyllinen Pikku Pietarin piha , musiikkinäytelmä Pekka Puupää ja klassikko Akseli ja Elina. Myös Myrskyluodon Maija oli menestys.

Salon Teatterin pitkäaikainen haave toteutui 1981, kun se sai käyttöönsä oman teatteritilan. Teatterin pitkäaikaisen puheenjohtajan Jalmari Kandolinin ansiosta ” 23.3 armonvuonna 1981 ilman aseellista yhteenottoa rukoushuone luovutettiin Teatterikerhon käyttöön sellaisenaan ilman rahallista tukea.” Teatterikerho oli jo vuonna 1977 alkanut valmistaa talvikaudellakin näytelmiä Moision koulun juhlasalissa. Esitys oli lastennäytelmä Punahilkka ja esittämisestä tuli samalla perinne. Rekvisiitan raahaaminen aina paikalle erikseen oli kuitenkin melko rasittavaa.

Oman tilan saaminen siis mahdollisti teatterin aktiivikauden alkamisen ja nousun paikkakunnan johtavaksi kulttuurilaitokseksi. Nimi muuttui Salon Teatteriksi ja teatteri samalla ammattijohtoiseksi harrastajateatteriksi. Teatterilaiset takasivat tuolloin itse henkilökohtaisesti lainan saadakseen uuden teatteritalon toimivaksi tilaksi ja samalla voitiin ostaa tarvittavaa teknistä kalustoa. Uuden teatteritalon ensimmäinen ensi-ilta oli maaliskuussa 1982. Salon Teatteri esitti tuolloin Hella Vuolijoen Niskavuoren nuoren emännän.

Teatteri on vuosien varrella tuottanut monia menestysnäytelmiä mm. Solveigin laulu, Sound of Music, Sylvi, Lumikit, Maailman laidalla, Pesärikko, Päivänsäde, minä ja menninkäinen, Pesulan likat, Tango veressä, Albatrossi ja Heiskanen, Kun on tunteet, Rahalla saa ja Peter Pan. Kantaesityksiä ovat olleet Puuttuva aika ja Huuhkalinnan kaviomarssi kesäteatterissa ja Karhu sisätiloissa. Vuosien saatossa ovat lastennäytelmät olleet suursuosittuja ja jatkuvasti loppuunmyytyjä. Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Veljeni Leijonamieli, Adalmiinan helmi, Peppi Pitkätossu, Muumipappa ja meri ovat olleet tuhansille lapsille ikkuna satujen ja taikojen maailmaan.

Salon Teatteri on vakiinnuttanut asemansa Salon seudulla. Ylläpitääkseen asemansa teatterin onkin oltava jatkuvan kehityksen tyyssija. Salon Teatteri on puoliammattilaisteatteri. Vuonna 1972 Salon teatterikerho hyväksyttiin Työväen Näyttämöiden liiton jäseneksi ja aloitimme silloin ammattilaisohjaajien käytön. Suomen harrastajateatteriliitolta olemme saaneet runsaasti kurssitusta, leireilyä sekä lapsille että aikuisille.

Vakituisina ohjaajina ja samalla taiteellisina johtajina ovat olleet Maarit Pyökäri, Aila Lavaste, Olli Saaristo, Esko Vuorio, Petri Lairikko, Jarmo Hämeeranta ja Tarja Saikkonen. Salon teatteri palvelee kaupunkilaisia ja ympäristön asukkaita velvollisuutenaan huolehtia alueen korkealuokkaisesta teatteritarjonnasta. Toiminta on monien vuosien aikana laajentunut siten, että se on mahdollistanut oman puvustajan, tekniikkaihmisen ja eri alojen osaajien käyttämisen eri produktioissa.

Salon teatterissa on pari sataa jäsentä. Mikä mukavinta, suuri osa jäsenistöstä toimii aktiivisesti. Vaikkakin joku olisi vähän aikaa tauolla, jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin on ollut valmis tulemaan mukaan muodossa tai toisessa. Viime vuosien toiminta on ollut niin monipuolista että se on mahdollistanut harrastamisen muullakin tavalla kuin näyttelemällä.

Teatterin päämääränä on tehdä mahdollisimman hyvää teatteria. Joskus hauskaa, joskus vakavaa, mutta aina sellaista, että se herättäisi keskustelua. Teatterilaiset haluavat kehittää itseään ihmisinä ja teatterintekijöinä ja samalla kehittää teatteriaan entistä haastavampiin yrityksiin. Sähköpostin ja tekstiviestien aikakautena teatterin tulee olla inhimillinen suora kontakti ihmisten välillä, välitetään katsojalle tuo ainutkertainen tunne tutusta ja uudesta samalla kertaa.